Larsmon Lähetyskoti täyttää tänä vuonna 80 vuotta.
Kahdeksaan vuosikymmeneen mahtuu lähetyskoulutusta, leirejä, rukousta, kansainvälisiä kohtaamisia ja valtava määrä vapaaehtoistyötä. Toimintamuodot ovat vaihtuneet, mutta näky kodin hengellisestä tehtävästä on säilynyt.
Lähetyskoti vihittiin käyttöön kesäkuussa 1946 Anna-Liisa ja Sanfrid Mattssonin johdolla. Ilman yhteiskunnan tukea toimineessa kodissa järjestettiin kieli- ja lähetyskursseja. Vuonna 1951 Mattssonit luovuttivat Lähetyskodin Kaikille luoduille -säätiölle, ja koulutustoiminta jatkui.
Merkittävä askel otettiin syksyllä 1995, kun koulu pääsi julkisen valvonnan alaiseksi oppilaitokseksi ja opiskelijat saivat oikeuden opintotukeen. Viimeiset lähetyskurssilaiset päättivät opiskelunsa vuonna 2002. Siihen mennessä Lähetyskodilla oli opiskellut arviolta 600–700 lähetystyöhön suuntaavaa.
Uusi vaihe alkoi vuonna 2004, kun säätiö myi Lähetyskodin Pietarsaaren ja Kokkolan helluntaiseurakunnille. Vuodesta 2012 lähtien koti on ollut Kokkolan helluntaiseurakunnan omistuksessa, ja vuonna 2019 sen toiminta sulautui kokonaan osaksi seurakunnan toimintaa.
Lähetystehtävä on saanut uusia muotoja
Lähetyskoulutuksen päättyminen ei hiljentänyt kotia. 2000-luvulla siellä on järjestetty muun muassa lasten-, nuorten-, perhe- ja Fifteen-leirejä, opetuslapseuskouluja, raamattukoulutusta ja evankeliointikoulutuksia. Kansainväliset leirit ovat tuoneet Larsmoon osallistujia eri puolilta maailmaa. Koti on palvellut myös maahanmuuttajia ja pakolaisia sekä toiminut Gospel Ridersin alueellisena tukikohtana.
Koronavuodet hiljensivät toimintaa hetkeksi, mutta samalla syntyi uutta. Reijo Ruotsalaisen ja hänen tyttärensä Tiian perustama kesäkahvila toi paikallisia tutustumaan Lähetyskotiin. Talkoilla rakennettu savusauna on puolestaan tullut tunnetuksi paljon Larsmoa laajemmalla alueella.
Kaiken toiminnan taustalla on vuosikymmenten ajan ollut suuri vapaaehtoisten joukko. Käytännön työn, lahjoitusten ja asiantuntevan avun rinnalla erityisen tärkeä merkitys on ollut esirukouksella.
Kolme sukupolvea – yksi Lähetyskoti
Lähetyskodin merkitystä kuvaavat hyvin kolmen eri sukupolven kokemukset.
37-vuotias Elisa Karhu tuli Lähetyskodille ensimmäisen kerran Fifteen-leirille vuonna 2004. Sittemmin hän on viettänyt siellä leirejä myös omien lastensa kanssa ja palvellut monissa käytännön tehtävissä.
– Koti on ollut iso siunaus minullekin. Joskus käytin vapaapäiväni saunarakennuksen siivoamiseen. Lopuksi oli hienoa istua auringonpaisteessa syömässä eväitä ja ihailemassa järvimaisemaa. Tiesin tekeväni tärkeää työtä.
Matti Mähönen, 92, muistaa Lähetyskodin jo 1960-luvulta. Tuolloin hän kuljetti saarnamiehiä kaupungista Lähetyskodille. Palveluinto ei ole vuosien myötä kadonnut: vielä 91-vuotiaana hän rakensi kodille ulkovesipisteen.
Matille tärkeintä on Lähetyskodin hengellinen tehtävä.
– Lähetyskoti ei ole vain leirikeskus. Vieläkin lähetystuli voi syttyä, kun kodilla rukoillaan.
18-vuotiaan Eemil Määttälän ensimmäinen kokemus paikasta oli lasten leiripäivä. Nykyisin hän osallistuu nuorten toimintaan ja on ollut lastenleirillä isosena.
– Koti on tärkeä meille nuorille. Siellä on hyvä järjestää tapahtumia isommalle porukalle. Sillä on rikas historia, ja se on luonnonkaunis paikka.
Katse tulevaisuuteen
Vuodesta 2021 lähtien Lähetyskodilla on järjestetty myös rukousleirejä, jotka ovat koonneet rukoilijoita eri puolilta Suomea. Elokuussa 2026 rukousleirin yhteydessä järjestettiin kaikille avoimia telttakokouksia ja juhlistettiin samalla Lähetyskodin 80-vuotista taivalta.
Tulevaisuus tuo mukanaan myös haasteita. Kiinteistö tarvitsee kunnostusta ja toiminta tekijöitä. Elisa toivoo kodille uusia leirejä ja opetuslapseuskouluja, ja myös Eemil näkee paikalla paljon käyttöä myös tulevaisuudessa.
Matti tiivistää 80-vuotiaan Lähetyskodin perinnön ja tulevaisuuden:
– Aika on muuttunut paljon. Kodin puurtajien ja opettajien vaikutukset ovat ulottuneet ympäri maailmaa. Tavat kodilla muuttuvat, mutta sanoma on sama. Nuoret yhdessä vanhempien kanssa!
Teksti: Sirpa Haapoja
Referoitu Pohjamaan Lähetysviesti lehdestä.
Viimeisimmät kommentit